Tämän viikon alussa olin yläasteella kertomassa yhdeksäsluokkalaisille millaista media-alalla on työskennellä ja mitä digitaaliseen suunnitteluun kuuluu ylipäätään. Opettaminen – tai luennointi tässä tapauksessa – oli jälleen kerran palkitsevaa, mutta yksi asia jäi kaikumaan korviini noista aamupäivistä.
Jokainen neljästä ryhmästä kysyi oikeastaan säännön mukaan saman kysymyksen, ja se oli useimmiten ainoa kysymys koko ryhmältä. Se kuului “paljonko työstäni saa palkkaa“. Sessioiden välissä ehdin jutella koulun opettajien kanssa, jotka kertoivat että kysyttäessä tulevaisuuden ammattia vastaus on usein “toimitusjohtaja”. Olin hieman yllättynyt. Oppilaiden käyttäytymisestä ja reaktioista jäi vaikutelma, että kuvaan toimitusjohtajuudesta yhdistettiin se ettei näiden tarvitse tehdä mitään.
Muistan melko hämärästi oman kouluaikani, mutta muistan faktisesti etten haaveillut toimitusjohtajan ammatista. Itse asiassa en muista kenenkään puhuneen siitä haaveena, kenties siksi että monella meistä oli vanhempina niitä toimitus- ja varatoimitusjohtajia eikä siitä tullut mitenkään ruusuista kuvaa. Elettiin lama-ajan vuosia, ja kenties sitä kautta kuvaan unelmien työpaikasta ei mahtunut stressaantuneisuus, kaksitoistatuntiset työpäivät ja edustaminen milloin missäkin illanistujaisissa.
Muistan, että monet haaveilivat urheilijan urasta. Tuskin ne realiteetit itsellä olivat yhtään sen paremmin käsissä kuin noilla tapaamillani nuorillakaan, mutta en osannut ajatella silloin että isona haluan paljon rahaa.
Mietin, mikä vaikutus myös internetin yleistymisellä on tuohon haaveeseen. Urheilijoista oli helppo haaveilla, sillä he olivat turvallisia ja tuttuja nimiä sanomalehdissä ja televisiossa. Nykyinen median reality-rumba, yksityiselämän pienilläkin asioilla revittely ja netin kaikkivoipaisuus tiedonlähteenä kenties pitää haaveet kaukana julkisuudesta noilla 16-vuotiallakin. Menestys voi tulla liian lähelle, kuva siitä on liian selvä jotta siihen voisi tarttua.
Mutta toimitusjohtaja. Ehkä se haaveena tarpeeksi abstrakti, toimitusjohtajan ei tarvitse olla ammatikseen keskellä mediasirkusta. Toimitusjohtaja voi saada kauheasti rahaa, mutta huonot puolet puuttuvat kun katsoo asiaa vain pinnalta käsin.